Taiteella on monta tehtävää

Totuuden etsintää ja terapiaa - kodin sisustusta ja sijoitustoimintaa

kollaasi / 1999

Taide näyttää suuntaa ja kyseenalaistaa vanhaa

Jos pitäisi valita vain yksi taiteen tehtävä, niin se voisi olla vaikka tämä: Taide on uuden etsimistä, todellisuutemme uutta ja tuoretta tulkintaa. Tämä on mielestäni taiteen tehtävä numero yksi. Kaiken vanhan ja tavanomaisen ajattelun kyseenalaistaminen. Taiteen tulee asettaa tutut ja turvalliset mielipiteet ja näkemykset uudelleen arvioitaviksi ja näyttää tietä uuteen tai ainakin hapuilla uuteen suuntaan.

Tämä taiteen ominaisuus johtuu siitä, että taidetta tehdään luovuuden kautta. Taide syntyy luovuuden hedelmänä, mutta luovuuden synonyymi se ei ole. Luovuudelle on ominaista, että se voi hyvin siellä missä uusille asioille annetaan tilaa ja ollaan avoimia uusille virikkeille. Tuoreet vaikutteet ovat itseasiassa hedelmällisen luovan prosessin tärkein edellytys. Virikkeiden myötä luovassa prosessissa syntyy kaaosta ja epäjärjestystä. Paine lisääntyy ja juuri tämä on sitä polttoainetta, jota luovuus tarvitsee. Taide syntyy tästä maaperästä.



"Harlekiini" / etsaus / 1994

Taide ja tunteet

Taiteeseen liittyy myös ominaisuus että se koskettaa tunteitamme. Vihastumme, ihastumme, petymme tai iloitsemme erilaisten teosten äärellä. Taiteen tulisi koskettaa, ei toki jokaista taiteenkokijaa, mutta edes joitain ihmisiä. Kaikki katsojat kylmäksi jättävä taide on epäonnistunutta taidetta. Ehkei edes taidetta lainkaan.

Itseilmaisun hedelmä - taiteilija antaa itselleen terapiaa

Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä kauemmin olen taiteentekemistä seurannut ja itse harjoittanut, niin olen yhä vakuuttuneempi siitä, että varsin suuri osa kaikesta siitä mitä taiteeksi kutsutaan, on syntynyt jonkinlaisen itsetutkiskelun tai itseterapoinnin kautta. Taiteilijakunnalla näyttää olevan laajamittainen itsetuntemus ongelma, jota ollaan taiteen keinoin ratkomassa.

Taide on keino purkaa omat syvät kipeydet, angstit ja muut tuntemukset. Taiteen keinoin etsitään suuntaa ja selvitellään elämää ja omaa suhdetta tähän kaikkeen. Näin nähtynä taide on hyvin henkilökohtaista, intiimiä. Taiteesta tulee minuuden jatke ja teokset ovat kuin omia lapsia, joista on joskus vaikea luopua. Käytännössä tämän huomaa siitä, että jos ei pidä jonkun taiteilijan teoksista, niin se tarkoittaa taiteilijalle aivan samaa, eli sitä ettei hänestäkään pidetä.



"Insider" / etsaus / 2005

Taideteos - itsenäisenä olevaisena

Taiteen itsenäisyyteen, liittyy ajatus taiteilijasta teoksen välittäjänä, teosten kätilönä. Taiteilija vain synnyttää teoksen, jonka jälkeen teos alkaa elää omaa itsenäistä elämäänsä. Teos saa erilaisia tulkintoja ajan saatossa ja historian pyörteissä. Jokainen kohtaa taiteen omalla tavallaan, omasta itsestään käsin ja nämä kohtaamiset vaihtelevat.

Kun taiteilija kuolee teokset jatkavat edelleen omaa elämäänsä. Ne ovat itsenäisiä objekteja, olevaisia. Teosten tehtävänä on vain olla. Tähän liittyy se käytäntö että, jotkut taiteilijat eivät signeeraa teoksiaan lainkaan, vaan antavat teoksille vapauden olla mitä ovat, tekijästään, välittäjästään riippumattomia itsenäisiä olevaisia.

Tässä lähestymisessä taiteen olemus ikäänkuin määritellään taideteoksesta käsin. Taiteeksi nousevat kaikki ne taide-esineet ja esitykset jotka täyttävät taiteelle asetetut kriteerit.



"Ohikiitävä hetki" / etsaus / 1992

Taide on vapaa, taide on totuus ja taide on pyhää

Edellistä sivuaa ajatus siitä, että taiteen tulisi olla vapaasti syntynyttä, ympäristön paineista riippumatonta.
Kaikessa taiteellisessa työskentelyssä on aina läsnä taiteilijan oma tulkinta. Jokainen tulkinta on eräänlainen "taiteilijan totuus" käsiteltävästä asiasta. Kun totuuden etsinnästä tulee työskentelyä ohjaava tekijä, niin taiteen teosta tulee eräänlaista julistustoimintaa. Taiteilija toimii nyt kuin oraakkeli, jonka tehtävänä on julistaa uusia ja yhä kirkkaampia totuuksia taiteellaan. Totuuden puhtautta so. taiteen aitoutta, on vaalittava torjumalla kaikki ulkopuolelta tuleva saasta. Kuten muiden mielipiteet, yleisön kosiskelu, maineen tavoittelu, apurahan kalastelu, teoksen mahdollinen myynti odotus tai muu rahan saastuttava vaikutus ym. työskentelyyn mahdollisesti vaikuttavat tekijät. Totuudellisen taiteen tulee saada kummuta riippumattomasti, vapaasti ollakseen oikeaa, aitoa taidetta.

Mielestäni tähän ajatteluun kätkeytyy itsepetos, sillä täysin vapaata ei ole olemassakaan. Kukaan ei synny ja elä pullossa. Elämä vain on sellaista että asiat ja ilmiöt kietoutuvat toisiinsa, eikä taide ole tästä mikään poikkeus. Maailmankuvat, poliittiset mielipiteet, omat lähtökohdat ja asiat jotka koetaan tärkeiksi, vaikuttavat myös taiteen sisältöihin. Ja kukaan ei kykene olemaan täysin vapaa myös näistä. Tässä mielessä vapaus on harhaa.

Taiteen vapaus tarkoittaa tosiasiassa taiteilijan mielipiteen- ja sananvapautta ja vapautta valita teoksen toteutustapa ja ilmaisu (lain puitteissa) parhaaksi katsomallaan tavalla. On hyvä pitää mielessä se, että liiallinen jonkin "totuuden" puolesta puhuminen saattaa johtaa propagandan julistamiseen. Taiteilijan on säilytettävä itsekriittisyys ja epäily myös omien näkemystensä suhteen. Lopullisia totuuksia ei taiteessa ole.

Taiteen puhtauteen, aitouteen liittyy myös ajatus taiteen pyhyydestä. Kun pyhyys tulee mukaan, niin taide alkaa lähestyä uskontoa. Taide tarjoaa kokijalleen häivähdyksen jostain aidosta, neitseellisestä ja puhtaasta. Pyhä koskettaa taiteen kautta. Taide on nyt astunut uskonnon alueelle. Pyhää voi itsekukin mietiskellä, kun seuraavan kerran astelee museossa, hartaiden vaaleiden salien hiljaisuudessa, jossa taiteen kulttiesineet on sijoitettu arvokkaasti kuin pienille alttareille. Olenko täällä "palvomassa" taidetta, haluanko tulla "sisäisesti kosketetuksi" vai mitä tämä kaikki minulle merkitsee?



"Hullu kuu" / kollaasi / 1999

Taide on määrittelykysymys

Taidetta voi myös lähestyä erilaisten määrittelyiden kautta. Edellä jo mainittiin taiteen määrittely teoksesta käsin. Eli karkeasti ajateltuna, taidetta on kaikki se joka taiteelta näyttää. Teoslähtöinen määrittely on melko ongelmatonta perinteisen taiteilun suhteen, mutta se ei oikein toimi silloin kun museossa esitellään ilmapalloja taiteena. Tarvitaan myös muunlaista lähestymistapaa.

Apuun rientää taiteilijalähtöinen ajattelu, jossa taiteena pidetään kaikkia niitä taide-esineitä ja tapahtumia, jotka ovat taiteilijan tekemiä. Se minkä taiteilija signeeraa on taidetta. Tämä lähestyminen vie taas ongelmiin siinä kuinka oikea taiteilija määritellään. Voiko taiteilija olla kuka tahansa, joka itseään taiteilijana pitää vai ei? Ja miten erottaa aito taiteilija väärästä?

Kolmas tapa määritellä taide on kollektiivinen "sopimus", taidekentällä tapahtuva noteeraus tai tunnustus siitä että jokin asia on nyt taidetta. Eli taiteeksi luokitellaan se mitä yhdessä, taiteen asiantuntijoiden kesken, halutaan taiteena pitää. Määrittelijöinä toimivat nyt kriitikot, museoväki, galleristit, taidehallinto, kuraattorit jne, jotka kinastelevat keskenään siitä onko jokin taidetta vai ei.



"Kurjan Huuto" / etsaus / 1992

Taidesijoitus - taide sijoituskohteena

Joillekin taiteen tehtävänä on tuottaa sijoitetulle pääomalle tuottoa, siinä missä osakesijoittaminen tai kiinteistökauppa. Näin toimivalle parasta taidetta on kuolleen taiteilijan tekemä taide tai sellaisen elävän taiteilijan tekemä taide, jonka elämästä ja toiminnasta voi jo nähdä että taiteilijan ura on menossa eteenpäin. Uusia taiteilijoita tulee taiteen kentälle useita satoja jokavuosi ja on todella vaikea edeltä nähdä kuka on se joka pitkällä juoksulla onnistuu.

Taiteilijan kannalta tämä sijoitus-näkökulma on ikäänkuin pois käsistä. Taiteilijan täytyy vain tyytyä hoitamaan oma luova ja muu työnsä niin hyvin kuin taitaa ja saada aikaiseksi hyvää, laadukasta taidetta, elää elämänsä mielenkiintoisesti ja jättää sitten taiteensa korkeinpiin käsiin taidemaailman muotivirtausten vietäväksi. Kukapa osaisi itsestään nähdä, että onko tuotantoa syntymässä "sopivan runsaan niukasti" ja että onko elämä nyt oikeanlailla traagista ja kiinnostavaa.

Tästä linkistä lisää pohdintoja taidegrafiikasta sijoituskohteena

Taidekeräilyä ja kokoelmia

Edelliseen liittyy myös ajatus taiteesta keräilykohteena. Toisin kun yleisesti luullaan taidetta voi keräillä hieman ohuemmallakin kukkarolla. Muutamalla satasella voi kuka tahansa aloittaa esim. huippulaatuisen taidegrafiikan keräilyn. Ja jos tämä on liikaa, niin taidelainaamoista voi saada teoksia mukaansa jo muutaman kympin kuukausi-osamaksulla.

Taiteilijan kannalta katsottuna taiteenkeräilyä on suomessa aivan liian vähän. Suomi tuottaa liukuhihnalta hyvin koulutettuja taiteilijoita. Taiteessa kyllä löytyy. Mutta mihin ovat taiteen mesenaatit kadonneet? Aktiivisia yritysten taidekokoelmia on enää vain muutamia eikä uusia synny. Ja yhä edelleen valtaosassa suomen kodeista ei löydy yhtään ainoaa kotimaista taideteosta. Thaimaasta tuotu käsityö-öljyvärimaisema on jotain ihan muuta.



"Drawings" / kollaasi / 1999

Taide ja sisustus - sohvaan sopiva taulu

Kun kotiin hankitaan taidetta, silloin tärkeimmäksi asiaksi nousee kodinsisustajan värisilmä. Taiteilijan kannalta ei ehkä ole kovin mairittelevaa, kun joku ostaa vaivalla synnytetyn "taiteellisen totuuden" verhojensa mukaan. Mutta näin asiat vain menevät reaalielämässä ja tämä on taiteilijankin hyväksyttävä. Jos minulle taiteilijana taiteen tehtävä on jotain ylevää ja henkilökohtaista, niin kodinsisustajalle taiteen tehtävä saattaa olla pelkästään sisustuksellisen kokonaisuuden palveleminen.

Näin keski-ikäisenä taiteilijana tiedän että taiteessa on leipä kovin tiukassa. Siksi neuvona sanon, että jos joku haluaa ostaa taiteilijalta teoksen vaikka vessansa seinälle, niin se kannattaa myydä ja niellä mahdolliset taiteelliset ylpeytensä. Seuraava teos saattaa jo päästä eteiseen ja sitten ollaankin jo olohuoneessa ja jonain päivänä, jos hyvin käy, niin museossa tai muualla laadukkaasti. Ars longa, vita brevis.


"Solmu" / etsaus / 1993

Eettinen taide

Yksi lähtökohta taiteelle on teosten tai taiteilijan käyttämien menetelmien eettisyys. Eli se että taiteilija ottaa työskentelyssään huomioon esimerkiksi ympäristökysymykset ja muuttaa huonot toimintatapansa entistä ekologisempaan suuntaan. Tulevaisuudessa varmasti taidetta arvioidaan entistä enemmän myös ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen kannalta, vaikka keskustelua aiheesta ei vielä oikeastaan käydä.

Eettisyys tekee taiteesta maailmaa muuttavan, ympäristötalkoisiin osallistuvan, ihmisarvoa ja elämää puolustavan voiman. Lisää aiheesta löytyy blogista osiosta eettiset ohjeet.


"Seis - Stop" / etsaus / 2008

Taide on viestintää ja kommunikaatiota

Taide on kommunikointiväline ja sen avulla voidaan herättää keskustelua erilaisista yhteiskunnallisista tai muista asioista. Taiteen avulla välitetään viestejä, esitetään kysymyksiä, otetaan kantaa, julistetaan, huudetaan, kuiskataan ja välitetään suuria ja pieniä tunteita. Aivan yksinkertainenkin taideteos sisätää jonkin viestin, vaikkapa sen että oranssi on kaunista.

Usein myös teoksen valmistuminen edellyttää eräänlaista vuoropuhelua taiteilijan ja teoksen, luovan prosessin välillä. Taiteilija piirtää viivan, joka muuttaa tilanteen syntymässä olevassa teoksessa. Ja teos ikäänkuin vastaa, se esittää vaatimuksen, johon taiteilija vastaa piirtämällä uuden viivan, johon teos taas reagoi jne. Ja näin keskustellen teos valmistuu ja aloittaa sitten aikanaan uuden keskustelun taideyleisönsä kanssa.

Taide on kollektiivinen muisti

Viestintään liittyy myös ajatus taiteesta kollektiivisena yhteiskunnan muistina. Taiteeseen tallentuu historiaa, ajankuvausta ja sitä mikä ajassa on ollut, enemmän tai vähemmän, pinnalla. Taide sisältää arvokasta tietoa menneiltä ajoilta ja ilman sitä tietäisimme historiastamme huomattavasti vähemmän.

Tästä näkökulmasta katsottuna on hyvä, jos taideteokset tehdään ammattitaidolla ja huolella, niin että ne kestävät aikaa. Tai ainakin teosten dokumentointi tulisi suorittaa laadukkaasti.



"Juoru" / etsaus / 1992

Taide on taiteilijan työllistäjä

Taide on myös työtä. Jokainen taideteos on tietyn vaivan ja ponnistuksen so. työmäärän tulos. Teos on siis taiteellisen, luovan työskentelyn visuaalinen ilmentymä. Ainakin teoriassa taideteos voidaan mitata kulutettuina kaloreina, kilojouleina tai työtunteina. Yksi taiteen tehtävistä onkin tarjota taiteilijalle mahdollisuuksia tehdä työtä. Leikkimielisesti voisi sanoa että taide on taiteilijan työllistäjä.

Kokonaan toinen kysymys taas on se takaako taiteellinen työ tekijälleen kohtuullista palkkaa. Tosiasia on, että vain murto-osa taiteilijoista tulee toimeen pelkästään taiteellaan.



"Vaimo puhuu outoja" / etsaus / 1997

Oma tulkinta ratkaisee

Lopulta kaikessa taiteen kohtaamisessa ja määrittelyssä jää jäljelle vain se oma tulkinta ja kokemus, oli se sitten mitä tahansa.

Joskus vuosia sitten tyttäreni ollessa ekaluokkalainen hän toi ystävänsä käymään ateljeehen. Siinä hän sitten esittelee emännän elkein kaikkea mitä ateljeessa on ja mitä siellä tehdään. Eräällä pöydällä on koevedos teoksesta "Vaimo puhuu outoja" ja ystävykset pysähtyvät etsauksen ääreen. Hetken hiljaisuus ja sitten tulkinta: "Toi tossa osaa lentää, ja kuule, tolla on sille asiaa. Ne juttelee imuroinnista, mutt toi ei haluu kuulla, kun sillä on kolikko korvassa." Siinäpä se. Oma tulkinta ratkaisee.


Pekka Hannula
( Alkuperäinen kirjoitus vuodelta 2005, tekstiä on päivitetty useaan otteeseen, viimeksi 17.12.2008 )