PEKKA HANNULA Visual Artist - Printmaker pekka.hannula [ät] hotmail.com
+358 40 5001295
@luovuksissa

ETUSIVU GRAFIIKKA KOLLAASI PIIRROSJUMPPA KAUPPA INFO TAIDEAITAT CV BLOGI


Pekka Hannula /

Expandismi, ekspandismi

Pelkistetty piirtäminen ja taiteellinen työskentely henkisenä harjoituksena

Expandismissa taidetta lähestytään henkisenä harjoituksena ja työskentelyn lähtökohtana ovat mahdollisimman yksinkertainen tapa työskennellä ja yksityiskohdat, detaljit, joihin keskittymällä absrakti, vapaamuotoinen, ei-esittävä taideteos pikkuhiljaa laajenee (engl. expand = laajentua, paisua) valmiiksi.

Tavanomaisesti taiteen teossa lähdetään liikkeelle idean tai aiheen hahmottelusta, sommittelusta ja työskentelystä jossa suuret muodot, massat ja väripinnat tehdään ensin. Alku on suurpiirteinen mutta työskentely muuttuu työn edetessä pikkuhiljaa tarkemmaksi, kunnes aivan viimeiseksi kiinnitetään huomio kaikkein tärkeimpiin yksityiskohtiin.

Expandismissa tämä järjestys hylätään ja taiteen tekemistä lähestytään päinvastaisesta suunnasta. Tarkkaa suunnitelmaa tai tavoitetta ei ole, vaan huomio kohdistetaan yksityiskohtiin, joihin keskittymällä teos rakennetaan detalji kerrallaan valmiiksi. Tavoitteena on että huolellinen keskittyminen yksityiskohtiin tekee työskentelystä meditatiivista ja taiteen teko yksinkertaistuu ja muuttuu henkiseksi harjoitukseksi, jossa luovan työn äärellä rentoudutaan ja unohdetaan kaikki häiritsevä.

Työskentelyn edetessä yksityiskohdat lisääntyvät, teos laajenee ja taiteilija alkaa kiinnittää huomiota myös kokonaisuuteen. Teoksen hahmo, muoto, sommittelu ja mahdollinen idea paljastuvat pikkuhiljaa matkan edetessä loppua kohti. Mutta välttämättä näin ei käy, eikä lopputuloksen "laatu" myöskään aina korreloi mietiskelyhetken onnistumisen kanssa. Tärkein tavoite on luovaan hetkeen syventyminen ja hyvän olon tunne joka tästä seuraa. Taideteos syntyy, jos syntyy, keskittymisharjoituksen oheistuotteena.

Expandismissa on kyse henkisestä harjoituksesta, mielen harjoittamisesta, aivojumpasta, yksityiskohtiin keskittymisestä, työn ääreen hiljentymisestä, arjesta irtaantumisen tai flow-hetken tavoittelusta, meditaatiosta, mietiskelystä, luovasta matkasta, teoksen paljastamisesta, piilossa olevan hahmon etsimisestä ja seikkailusta, jonka päämäärä ei ole etukäteen tiedossa.

Meditatiivinen piirros palkittiin Kunniamaininnalla Tšekin Tasavallassa (Mention of Honour, Short List/drawing of excellent quality) 8th International Biennial of Drawing Pilsen 2012

Pelkistetty piirtäminen:

1. Varmista työrauha
Sulje kännykkä, unohda kello, unohda aikataulut, laita sivuun arjen kiire, surut, ilot ja huolet. Piirroshetki voi tapahtua vain tässä ja nyt, jos sinä sen sallit.

2. Hiljenny työn ääreen
Unohda muut ihmiset, älä puhu. Istu niin mukavasti ja rennosti kuin pystyt. Hengitä rauhassa. Katsele ja tutki rauhassa piirrosvälineitä. Valitse se piirrin mikä sinua eniten miellyttää.

3. Piirrä neliö tai suorakaide ja sen sisään satunnaisia kuvioita hitaasti mietiskellen
Aloita neliön jostain kulmasta ja etene pikkuhiljaa. Koskettele piirtimellä paperin hiljaisuutta hellästi ja harkiten. Kaikki huomiosi keskittyy piirtimen jälkeen. Jokainen viiva on yksilö, ainutlaatuinen. Jätä piirrosjälkien väliin näkyviin hieman valkoista. Älä yritä korjata mitään, sillä virheitä ei ole. Jatka vain mietiskellen eteenpäin, vaikka jotain odottamatonta tapahtuu. Etsi uutta, oivalla, lisää vaikeusastetta, tee hitaasti, keskity, kiirettä ei ole. Kun tila loppuu, olet valmis.

4. Palaudu takaisin arkeen
Katsele mitä sait aikaan, mieti mitä koit, mitä tunsit ja hyväksy se. Oikeaa ratkaisua ei ole, tyylipisteitä ei anneta. Lopputulos ei ole tärkeä, vaan mietiskely, oma hetki, se että sait hetkeksi irtautua kaikesta muusta.

5. Ota kokemus mukaasi
Pelkistetyn piirtämisen avulla voi mietiskellä ruuhkabussissa, kotona tai työssä. Metodi auttaa sinua irtautumaan kaikesta kiireistä, silloin, kun kaipaat pientä rauhallista omaa hetkeä.

Tarkempi kuvaus ⇒ Pelkistetystä piirtämisestä

Aiheesta lisää ⇒ Expandism blog

Tutustu myös ⇒ Piirrosjumppa


"Meditative Drawing 22h 23min 34sec" • etsaus / 2013 / 31x31cm

Pelkistetty piirtäminen (tarkempi kuvaus)

Piirtäminen tapahtuu seuraavasti. Paperille tai muulle piirtämisalustalle rajataan suorakaiteen muotoinen alue, joka muodostaa piirtämiselle tietyn kehyksen, jonka puitteissa prosessi alkaa, tapahtuu ja aikanaan loppuu. Rajatun alueen muodolla ei sinänsä ole väliä ja piirtämisen välineeksi käy mikä tahansa kynä tai piirrin. Sormeakin voi käyttää, jos piirtää vaikkapa hiekkaan tai huuruiseen lasiin. Piirtämisvälineillä tai alustoilla ei siis periaatteessa ole rajoituksia. Mitä tahansa tarkoitukseen soveltuvaa voi käyttää. Tässä puhutaan kuitenkin paperista ja kynästä. Ensin kynällä tehdään vapaamuotoinen jälki mihin tahansa kohtaan alueella. Jäljen muodolla tai mallilla ei ole merkitystä. Jälki tai jonkinlainen paikan tai ”askeleen” merkkaus paperille ei tarkoita mitään. Se on vain kynästä syntynyt jälki tai ”kuvio”, jonka piirtäjä haluaa paperille tehdä. Ensimmäistä jälkeä seuraa toinen, joka on sopivassa suhteessa edelliseen merkkiin. Paperille sijoitetaan uusia jälkiä niin, että seuraava merkki on aina harkitusti suhteessa edeltäviin viivoihin ja niiden muodostaman kuvion kokonaisuuteen. Prosessin kaikki vaiheet – jokainen jälki – jätetään näkyviin, eli käytännössä merkkien väliin jätetään hieman tyhjää tilaa.

Kyse ei ole tavanomaisesta piirtämisajatuksesta, jossa piirtämistä käytetään välineenä esitettävän asian hahmotteluun; ei myöskään Leonardo da Vincin edustamasta käsityksestä, jossa ”piirtäminen perustuu perspektiiviin” (Vinci 2009: 213). Ei myöskään ajatuksesta, jossa viivat ikään kuin viestivät liikettä, aikomuksia ja energiaa (Klee 1997: 6–11). Sen sijaan taidemaalari Paul Kleen ajatus siitä, että ”viiva on pelkästään mitta” on lähellä sitä mitä tarkoitan (Klee 1997:62). Vaikka etäisyyksien tai suhteiden mittaamista ei lainkaan ajateltaisi, niin silti piirtäjä tulee automaattisesti huomioimaan jälkien etäisyyksiä ja suhteita toisiinsa ja kokonaisuuteen. Mittailuun liittyvää arviointia on ilmeisen mahdotonta karsia prosessista pois, sillä vain mittailun ja etäisyyksien arvioinnin avulla on mahdollista piirtää jälkiä jonkin perusajatuksen mukaisesti. Kleen ajatus taideteoksessa olevan viivan olemuksesta on tässä yhteydessä oikea. Tehty jälki tai syntyvä piirros ei viittaa muuhun kuin itseensä. Tämä on lähellä konkretismia, jonka mukaan esimerkiksi maalauksessa oleva väri ja muoto eivät viittaa muuhun kuin itseensä. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen aloittaa syvempiä pohdintoja jäljen ontologiasta, sen mahdollisesta sanomasta tai merkityksestä piirtäjälle tai tämän tiedostamattomille pyrkimyksille. Jäljet liittyvät tässä piirtämisprosessin pelkistämiseen ja niiden tekemisen tavoitteena on saattaa piirtämisprosessi selkeään näkyvään muotoon. Kyse on mahdollisimman yksinkertaisesta tavasta piirtää.

Taidemaalari Stig Baumgartnerille piirtäminen on sommittelua: ”jokainen yksittäinen viiva täytyy sommitella tai oikeastaan keksiä tilaan erikseen” (Baumgartner 2015: 74). Näin tapahtuu myös pelkistetyssä piirtämisessä, jossa myös viivat ”keksitään muotoina” tilanteen edetessä, kun jäljille löydetään oma luonteva paikkansa kokonaisuudessa (Baumgartner 2015: 75). Jäljet muodostavat kuvan piirtäjän ajattelusta tai tämän ”eleistä” paperille (Baumgartner 2015: 176). Piirtäjä tekee prosessin aikana ratkaisuja ja jäljet ovat myös tulosta hänen fyysisyydestään, hänen ruumiillisuudestaan. John Dewey puhuu motorisista valmiuksista, joita ”ilman kukaan ei voisi suorittaa minkäänlaista mutkikkaampaa taitoa vaativaa tekoa” (Dewey 2010: 122). Pelkistetyssä piirtämisessä on mukana jokin selkeä perusajatus – harmonia, ristiriita, epätasapaino, leikki tai pelkkä aavistus ”oikeasta” suunnasta jne. – jota seurataan työskentelyn ajan. On myös luottamus siihen, että valittu ajatus kantaa perille. Harmoniaa seurattaessa merkki sijoitetaan mahdollisimman tasapainoisesti tai ”kauniisti” suhteessa edellisiin. Jos taas etsitään jännitteitä tai ristiriitaa voidaan prosessin juoneksi ottaa se, että kynän jäljet piirretään aina mahdollisimman epäedullisesti suhteessa edeltäviin jälkiin. Kyse on eräänlaisesta matkasta. Baumgartnerille ”piirustus on reitin hakemista” ja reittiin tutustumista piirtämisen avulla (Baumgartner 2015: 126). Kun prosessin on tarkoitus olla mahdollisimman pelkistetty, niin yhden ajatuksen (tai aavistuksen) seuraaminen riittää. Jos prosessissa ei ole kantavaa ajatusta lainkaan, niin silloin kyse on sattumanvaraisuudesta, joka tuottaa satunnaisuutta. Sotkemisessa ei ole enää kyse luovasta prosessista.

Piirtämiseen liittyy myös rytmi: ”Rytmiä nimittäin esiintyy aina, kun askel eteenpäin on samaan aikaan kaiken sitä edeltävän summautumista ja täydellistymistä, ja kun odotukset kulkeutuvat jokaisen täyttymyksen mukana jännitteisesti eteenpäin” (Dewey 2010: 211). Rytmi nivoutuu piirroksen tasapainoon tai symmetriaan, josta ”olemme erityisen tietoisia” .  Lisäksi pohtivaan piirtämiseen liittyy ”jo sinällään etsimisen ja löytämisen rytmiä”. (Dewey 2010: 219.) Piirtämisessä on siis mukana etsintää ja myös ”spontaaniutta” tai kokeellisuutta, jota ilman piirtäjä alkaa ”toistaa itseään ja menettää esteettisen elävyytensä” (Dewey 2010: 91, 177). Kyse on luomisprosessista, joka säilyttää kiinnostavuutensa vain uusien ratkaisuiden – kokeellisuuden – kautta.

Pelkistetty piirtäminen etenee ensimmäisestä viivasta aina siihen asti kunnes rajattu alue on täytetty jonkin seuratun juonen (ajatuksen) mukaisesti. Kun alue on täynnä, niin piirros on valmis. Tuloksena on prosessin aikana tehtyjen jälkien summa tai eräänlainen piirtäjän ”kömpelyydestä” kertova esitys (Baumgartner 2015: 115). Taidemaalari Juhana Blomstedt painottaa luovan työskentelyn vaistonvaraisuutta: ”luova työ on luonteeltaan ensisijaisesti vaistonvaraista” (Blomstedt 1979: 62). Blomstedtin ajatuksen mukaisesti pelkistetyssä piirtämisessä on siis kyse vaistonvaraisen ”oivaltamisen ja tiedollisen hahmotuksen välisestä vuoropuhelusta” (Blomstedt 1976: 46).

Tekstin viitteet:

Baumgartner, Stig 2015: Virhe abstraktissa maalauksessa. Tekijän paikka maalauksen rakenteessa. Helsinki: Taideyliopiston kuvataideakatemia.

Blomstedt, Juhana 1976: ”Valonlähde, prisma ja kirjo”. Teoksessa Juhana Blomstedt Muodon arvo, s. 43–49. Helsinki: Kuvataideakatemia (1995).

Blomstedt, Juhana 1979: ”Sisyfoksen ongelma”. Teoksessa Juhana Blomstedt Muodon arvo, s. 59–68. Helsinki: Kuvataideakatemia (1995).

Dewey, John 2010: Taide kokemuksena. Suom. Antti Immonen & Jarkko S. Tuusvuori. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry / Niin & näin (engl. alkuteos 1934).

Klee, Paul 1997: Pedagoginen luonnoskirja ja Modernista taiteesta. Suom. Kimmo Pasanen. Helsinki: Taide ja Kuvataideakatemia. (Saks. alkuteokset 1925 ja 1924.)

Vinci, Leonardo da 2009. Työpäiväkirjat. Suom. Laura Lahdensuu. Helsinki:  Teos.


"Meditative Drawing 3h 04min 29sec" • 2012 / 45x33cm / Watercolour


Pelkistetty piirtäminen sopii hyvin kuvataideopetukseen, kun haetaan tuntumaa kuvantekemiseen. Harjoitusta voi helposti soveltaa eri välineisiin ja tekniikoihin. Ekspandismin pohjalta on myös kehitetty piirrosjumppa.

© Pekka Hannula (20.08.2010)